Jaaha, homma alkaa olla paketissa. Rostockista tulossa Tallinkin Superfastilla superfastilla, 27 h, Vuosaareen. Ei tääl paljoo tekemist oo. Tietty voi käydä saunassa suomalaisten rekkakuskien kaa, vetää keittoo hupelluksesta palaavien kaa, kattoo leffoi tai vaivautuu kirjottaa blogii J 12.1. kasilt aamulla sporttifarkku on takas Helsingissä, mistä reissu 30.8. aamulla alko. n. 19 kiloo on tähän mennessä kertynyt mittariin sitten ostohetken.
Relaxoivan joulun jälkeen comeback Wieniin 27.12. mistä hurautettiin sitten Hespen, Juhiksen, Huden ja Peterin kanssa Ljubljanaan. Ljubljanassa ei oikeestaan muuta kummallista ku hengailtiin, vedettiin vähän kekee, katottiin leffoja ja näytettiin vähän paikkoja Juhikselle ja Hespelle, Krvavec, Piran jne. Yks päivä ennen uv käytiin kyl jo vähän ottaa tatsii skimbaukseen Vogelissa, noin tunnin matkan päässä Ljubljanasta. Toisiks hakkasin mesta missä olin tähän mennessä ollut Levin jälkeen, maisemien puolesta kyllä sata kertaa freesimpi. Mitä muuta voi toivoo ku ollaan parin kilon korkeudessa pilvien yläpuolella ja bruna skiinaa öögaa. Slovenian skimbamestat ei kuitenkaan oo niin kovin isoja, joten ehkä monipuolisuudessa jäi siis tämä Levin varjoon vaikka pisin rinne olikin rouheet 6 km. Jalat oli hapoilla ku ei oo oikein mitään liikuntaa harrastanu ja sit heti koko päiväks skimbaa.
Uuutena vuotena juhlittiin ympäri kaupunkia. Ranskalainen vaihtarifrendi King of Petrol tarjos ensin puitteet ja mätilohileivät, sitten suomalaisen vaihtarin Jennin kämppään, missä meno oli vähän perinteisempää, salmaria jne. Uudeks vuodeks mentiin Ljubljanan keskusaukiolle hulisemaan, missä oli aika komeet ilotulitukset. Rakettien laukasupaikalla on hyvät puitteet, koska ne ammutaan aina Ljubljanan linnalta, mikä sijaitsee korkealla mäellä kaupungin keskustassa. Loppuyö oltiin KMS opiskelijayökerhossa, missä oli ihan hyvä meininki. Oli pakko mennä tänne, koska kaikkiin muihin mestoihin oli jotain yli 20 eskobarii sisää, mut KMS:n oli kait viis egee.
3.1. aamulla lähdettiin sitten ajaan Zillertaliin, Itävallan suurimpaan laaksoon minkä ympäristössä muutaman kymmenen kilsan säteellä sijaitsee rinteitä yli 500 km!!! Matkaa tänne Ljubljanasta motaria n 400 km ja ViaMichelinin mukaan n 4h, mutta, koska lauantai on aina mökkien vaihtopäivä alpeilla ja kaikki lähtee himaa ja toiset kaikki tulee tilalle niin matkaan menikin 6,5h eikä ehditty saman päivän aikana enää mäkeen vaikka oli tarkoitus. Messiin lähti siis jo aika peruslössi, meitsi, hude, hespe, juhis, peter ja King of Petrol.
Seuraavat kuus päivää sujuikin sitten yberhakkasimmissa olosuhteissa, missä oon ikinä laskenut. Joka päivä uus laskualue, uudet rinteet ja jalat aina ihan hapoilla koska rinteet ei vaan tunnu loppuvan, tällast ongelmaa ei ikinä ollu Suomessa! Haljasta reisivoimatreeniä! Vedin taas perinteiseen lähellä sydäntäni olevaan vauhtityyliin ja välil lähti hyvät airit kummuista. Yhden kerran onnistuin oleen messissä kunnon kolarissakin, missä ei kuitenkaan onneks käynyt kummallekkaan mitään. Carvasin aika lujaa rinnettä poikittain oikealle, kun samaan aikaan ylhäältä tuli joku hullu syöksyäijä, joka vetäs mun edestä mun suksien yli, kunnon taklaus oli ehkä sekunnin sadasosien päässä. Multa lähti saman tien molemmat sukset jalasta ja lensin ilmassa eteenpäin ikään kuin oisin sukeltanut pää edellä veteen, mutta laskeutuminen tapahtuikin lumiseen rinteeseen. Toinen kaveri oli kans pannuttanut ja tuli kysymään onks kaikki okei ja koska molemmat oli edelleen hyvässä tikissä lähdettiin taas täydellä höyryllä eteenpäin.
Relaxoivan joulun jälkeen comeback Wieniin 27.12. mistä hurautettiin sitten Hespen, Juhiksen, Huden ja Peterin kanssa Ljubljanaan. Ljubljanassa ei oikeestaan muuta kummallista ku hengailtiin, vedettiin vähän kekee, katottiin leffoja ja näytettiin vähän paikkoja Juhikselle ja Hespelle, Krvavec, Piran jne. Yks päivä ennen uv käytiin kyl jo vähän ottaa tatsii skimbaukseen Vogelissa, noin tunnin matkan päässä Ljubljanasta. Toisiks hakkasin mesta missä olin tähän mennessä ollut Levin jälkeen, maisemien puolesta kyllä sata kertaa freesimpi. Mitä muuta voi toivoo ku ollaan parin kilon korkeudessa pilvien yläpuolella ja bruna skiinaa öögaa. Slovenian skimbamestat ei kuitenkaan oo niin kovin isoja, joten ehkä monipuolisuudessa jäi siis tämä Levin varjoon vaikka pisin rinne olikin rouheet 6 km. Jalat oli hapoilla ku ei oo oikein mitään liikuntaa harrastanu ja sit heti koko päiväks skimbaa.
Uuutena vuotena juhlittiin ympäri kaupunkia. Ranskalainen vaihtarifrendi King of Petrol tarjos ensin puitteet ja mätilohileivät, sitten suomalaisen vaihtarin Jennin kämppään, missä meno oli vähän perinteisempää, salmaria jne. Uudeks vuodeks mentiin Ljubljanan keskusaukiolle hulisemaan, missä oli aika komeet ilotulitukset. Rakettien laukasupaikalla on hyvät puitteet, koska ne ammutaan aina Ljubljanan linnalta, mikä sijaitsee korkealla mäellä kaupungin keskustassa. Loppuyö oltiin KMS opiskelijayökerhossa, missä oli ihan hyvä meininki. Oli pakko mennä tänne, koska kaikkiin muihin mestoihin oli jotain yli 20 eskobarii sisää, mut KMS:n oli kait viis egee.
3.1. aamulla lähdettiin sitten ajaan Zillertaliin, Itävallan suurimpaan laaksoon minkä ympäristössä muutaman kymmenen kilsan säteellä sijaitsee rinteitä yli 500 km!!! Matkaa tänne Ljubljanasta motaria n 400 km ja ViaMichelinin mukaan n 4h, mutta, koska lauantai on aina mökkien vaihtopäivä alpeilla ja kaikki lähtee himaa ja toiset kaikki tulee tilalle niin matkaan menikin 6,5h eikä ehditty saman päivän aikana enää mäkeen vaikka oli tarkoitus. Messiin lähti siis jo aika peruslössi, meitsi, hude, hespe, juhis, peter ja King of Petrol.
Seuraavat kuus päivää sujuikin sitten yberhakkasimmissa olosuhteissa, missä oon ikinä laskenut. Joka päivä uus laskualue, uudet rinteet ja jalat aina ihan hapoilla koska rinteet ei vaan tunnu loppuvan, tällast ongelmaa ei ikinä ollu Suomessa! Haljasta reisivoimatreeniä! Vedin taas perinteiseen lähellä sydäntäni olevaan vauhtityyliin ja välil lähti hyvät airit kummuista. Yhden kerran onnistuin oleen messissä kunnon kolarissakin, missä ei kuitenkaan onneks käynyt kummallekkaan mitään. Carvasin aika lujaa rinnettä poikittain oikealle, kun samaan aikaan ylhäältä tuli joku hullu syöksyäijä, joka vetäs mun edestä mun suksien yli, kunnon taklaus oli ehkä sekunnin sadasosien päässä. Multa lähti saman tien molemmat sukset jalasta ja lensin ilmassa eteenpäin ikään kuin oisin sukeltanut pää edellä veteen, mutta laskeutuminen tapahtuikin lumiseen rinteeseen. Toinen kaveri oli kans pannuttanut ja tuli kysymään onks kaikki okei ja koska molemmat oli edelleen hyvässä tikissä lähdettiin taas täydellä höyryllä eteenpäin.
Zillertal oli kyl huikee mesta, yks Itävallan parhaista laskettelupaikoista, päästiin vetään mm. Itävallan jyrkin rinne Harakiri ja käytiin myös skimbaamassa alppien korkeimmassa laskettelupaikassa Hintertuxissa, missä pääsi aina 3250m korkeuteen. Hintertux on alppien ainoa paikka, missä laskettelu on mahdollista ympäri vuoden, koska paikka sijaitsee niin korkealla. Hintertux olikin alueista ehkä kaikkein makein, uskomattomat maisemat ja hyväkuntosta rinnettä riitti, koska mesta ei ollut niin tupaten täynnä alottelijoita ja skidejä. Päästiin myös vetää aika makeisiin offareihin, ei nyt ihan puolen metrin puuteriin mut luonnon mäkiin kuitenkin.
King of Petrolista täytyy mainita sen verran, että kaveri oli yhden kerran aika uskomattomassa syväjäässä rinteissä. Kaveri tuli normitapaansa muiden perässä hieman jäätäen, mutta nyt olikin jäätynyt sen verran enemmän, että laski jonnekkin ihan toiseen paikkaan eikä sen jälkeen kaveria enää nähty rinteessä. Suuntavaisto ei ihan parhaita puolia, koska oli päivän päätteksi mennyt aivan toiselle puolelle Zillertal Arenan laskettelualeen vuoria, jossa slopeja on yli 150 km. Sitten ihmetellään, miksei kaveri tuu autolle ja puhelinyhteydessä lopulta selviää että kaveri on toisella puolella ja oli aivan varma, että olisi laskenut samaan paikkaan, missä meidän auto on parkissa. Piti hakea siten tämä Latin Lover, Firefighter & King of Petrol toiselta puolelta, minne autolla oli matkaa n 20 km J No eipä tuo nyt enää niin paljon haittaa, varsinkin jos kaveri tarjoaa joskus majoituksen Pariisin kämpässään, jos sinne erehtyy ;)
AKILEHTO!maailmanturuillajatoreilla alkaa olla nyt aikalailla päätöksessään. Kiitokset kaikille, jotka ovat jaksaneet lukea! Kuten monissa muissakin blogeissa, tässäkin kirjoitustahti hyytyi aikalailla loppua kohden, no taistelin tämän kuitenkin mielestäni kunnialla läpi eikä sitä ikinä tiedä mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Maybe a sequal? Maybe, maybe not. ;)
King of Petrolista täytyy mainita sen verran, että kaveri oli yhden kerran aika uskomattomassa syväjäässä rinteissä. Kaveri tuli normitapaansa muiden perässä hieman jäätäen, mutta nyt olikin jäätynyt sen verran enemmän, että laski jonnekkin ihan toiseen paikkaan eikä sen jälkeen kaveria enää nähty rinteessä. Suuntavaisto ei ihan parhaita puolia, koska oli päivän päätteksi mennyt aivan toiselle puolelle Zillertal Arenan laskettelualeen vuoria, jossa slopeja on yli 150 km. Sitten ihmetellään, miksei kaveri tuu autolle ja puhelinyhteydessä lopulta selviää että kaveri on toisella puolella ja oli aivan varma, että olisi laskenut samaan paikkaan, missä meidän auto on parkissa. Piti hakea siten tämä Latin Lover, Firefighter & King of Petrol toiselta puolelta, minne autolla oli matkaa n 20 km J No eipä tuo nyt enää niin paljon haittaa, varsinkin jos kaveri tarjoaa joskus majoituksen Pariisin kämpässään, jos sinne erehtyy ;)
AKILEHTO!maailmanturuillajatoreilla alkaa olla nyt aikalailla päätöksessään. Kiitokset kaikille, jotka ovat jaksaneet lukea! Kuten monissa muissakin blogeissa, tässäkin kirjoitustahti hyytyi aikalailla loppua kohden, no taistelin tämän kuitenkin mielestäni kunnialla läpi eikä sitä ikinä tiedä mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Maybe a sequal? Maybe, maybe not. ;)
