Ai jai jai.. joutuu huokaa. Eilen tultiin Granska Goran "Get to know each other weekend"istä ja huomen aamul lähetään paahtaan kohti Belgradii. Hektistä tää elämä täällä Balkanilla. Täytyy kirjottaa jotain menneestä viikosta tänne, kun ei ton Serbian ja BOsnian jälkeen kuiteskaan muistais enää mitään.

Mitäs täs nyt onkaan tapahtunu sitten sen viimesimmän car accidentin. Se tais olla viimesin asia blogissa viimeks. Ei oo kyl mitään hirveen erikoista paitsi tietty toi Granska Gora. Huden tyttöystävä Essi tais tulla sillon 17.10 tänne Ljubljanaan... joo. Mentiin sitten sinä iltana sellaseen paikkaan täällä kun Metelkova, koska oltiin kuultu että se on aika omalaatuinen keitotusmesta. No niin olikin! Mulla oli käsitys, että se on joku baarikatu, minkä varressa on kaikenlaisia erityylisisiä baareja. No.. ei nyt aivan niinkään. Metelkova on noin puol kilsaa keskustasta oleva alue täynnä ränsistyneitä hökkeleitä, parakkeja ja jotain varastohallin tyylisiä tönöjä, jotka on kaikki bommattu täyteen graffiteja. Kaikissa tönöissä oli käynnissä omat bileet, missä DJ soitti musaa ja jengi heilu paksun röökisavun keskellä. Sisään sai mennä omien keittojen kanssa. Ihmeellisiä mestoja täältä kyllä löytyy, täytyy myöntää. Omien keittojen kanssa sisään! :P Ei kyllä oltu alueella kauaa, ei ehkä ihan mun tyylinen mesta(t). Reippaana urheilijanuorukaisenahan en polta :) joten ei tullut oikein viihdyttyä siellä savusumun keskellä. Vois sinne ehkä vielä mennä uudestaan käväseen niin sais alueesta jonkun kokonaiskuvan. Semmosta hipin ym. viherpiipertäjän näköstä porukkaa sielä pyöri maihareissa ja kaulahuiveissa. Ei kannata loukkaantua, joku on ehkä saattanut huomata pienen huuomorisävyn tässä blogissa, ainakin yrityksen siihen suuntaan. :)

Seuraavana päivänä kävästiin kiipeemässä Krvavecin vuorelle, tais olla jotain reilu 1,8 kiloo korkee. No siis autollahan ajettiin varmaan tonnineljäänsataan, ei oltu sentään sekasin. Komiat oli maisemat, Mestassahan on myös laskettelukeskus ja paikka on 30 km päässä Ljubljanasta. Hiukan kummastutti miks rinteet loppuu siihen tonnineljäänsataan vaikka matkaa alas olis vielä kilometrikaupalla kun lisää pari mutkaa rinteeseen. Rinteitä ei muutenkaan ollu ku jotain 10. Surullista siis hulppeista maisemista huolimatta. Ei voi preferoida ainakaan tätä mestaa, kun siirtyy hiihtopummiks joulun jälkeen. Täytyy varmaan mennä Italiaan, kuolleen oikeistohomon maassa on niin haljasen kallista, että siitä en tiedä, tietty siellä on kyllä varmaan aika käsistä lähtevät rinteet. No onhan täällä Sloveniassakin vielä mestoja, Mariborin lähellä ainakin, siellähän skabataan kiehisten maailmancuppiakin.

Essi ja Hude pakeni sitten 19.10. la ja su välisenä yönä junalla Roomaan ja Firenzeen viideks päiväks. Mä jäin tänne Bojojojoingiin, niinku In Your Honor sanoo, pitämään mainetta yllä. Ei oikeestaan mitään ihmeellistä sitten muutamaan päivään. Hude lähetti Roomasta viestin, jossa luki että siellä on melkein jotain +30 lämmintä. Kyllä se vähän söi, kun Ljubljanassa on kuitenkin aika Suomen tyylinen ilmasto, no on jonkun verran lämpimämpi. No käytiin me Peterin, Allanin ja Audreyn kanssa kävelemässä lake Cerknicassa, siis järvessä, 40 km Ljublista rannikolla päi. Niin siis siellä ei ollut vettä, koska järven alla on jotain ihme luolia ja vesi katoaa sinne. Tai siis oli jonkun verran, niinkuin pieni lampi, josta lähti joki joka loppui muutaman sadan metrin päähän, josta vesi ei enää mysteerisesti tuntunut menevän mihinkään. Mutta järvi oli siis aika Pr'skeleen iso, joten jengiä oli vaeltamassa/harhailemassa sen pohjalla, missä siis pystyi kävelemään. Järvi on täysi kuulemma vain keväällä tulvien aikaan ja voi täyttyä jopa päivässä. Se ois aika hakkasta nähdä, koska järvellä riitti pituutta ja leveyttä useampi kilometri. Käytiin sitten vielä tsekkaamassa nearby linna, niitä on Sloveniassa ku puolukoita jossain. Ihan makeen näkönen, joku Hapsburgien suvun entinen kesämökki. Kyl Suvisaariston mökitkin kalpenis. Sinne ei kyl päässä sisään kun oli remontissa just nyt, mutta linnan takana oli pieni lampi korkeiden kallioiden välissä, jotka muodostivat solan. Solan perällä kallion kyljessä oli pieni kivinen tönö, josta meikä tietty halus mennä ottaa valokuvan. Alko olla jo aika hämärää, otin pari kuvaa ja olin melkein ehtimässä oviaukolle mennäkseni sisään ku sieltä alko yhtäkkiä pärähtelemään lepakoita, jotka jäi hulinoimaan edestakas siihen lammen ylle ja sen tönön ympärille. Oli ihan makee kokemus, mutta toisaalta aika hasardi, kun ne lepakot lenteli jostain 30 cm päästä. :P

Arkipäivät menneestä viikosta meni ilman sen ihmeempää mainitsemisen arvoista. Tosin torstaina, joka tuntuu olevan aika musta autoilu päivä mulle, sain sakon, kun ajoin sulkuviivan yli ja kytät sattu tulee sitten juurikin siinä kohtaa vastaan. Kyllä taas söi hetken aikaa, koska eka ajatus oli, että taas palaa sata tai kakssataa grammaa taivaan tuuliin. Loppujen lopuksi lähdin kuitenkin iloisena sakkopaikalta, koska sakon suuruus oli 20 eskobaarii, uskomaton läppä siis. Melkein repesin, kun kyttä sano summan mulle. No ei se sitä seteliä kyllä omaankaan taskuun pistäny, koska sain kuitin "ostoksesta". Homma piti kuitenkin maksaa käteisellä samantien, en tiedä mitä ois käyny jossei mulla ois ollu sopivaa rahaa. Ois pitäny varmaan kysyy: "Do you accept Visa Electron? :P

Viikonloppu! Viikonloppu! Viikonloppu! On viiiiikonloppu eessä taas! Ja syksyn käsistä lähtevin Erasmuskeittoviikonloppu edessä. Pe illalla oli Sangriaparty ja la iltana Sovietvodkaparty. Paikka oli siis Granska Goran skivillage 1,5 h päässä Ljublista lähellä Itävällan ja Makaroniankin rajaa. Kokonainen hostelli oli varattu 150 sekopäisen erasmuksen käyttöön. Mä olin samassa huoneessa Peterin ja yhen toisen puolalaisen Mateuszksen, hollantilaisen kiehisen Jantaenin ja portugalilaisten kiehisten Ritan ja Andrean kanssa. Oli kyl todellakin 75€ arvonen viikonloppu. Hudella oli porukat just käymässä niin jäi tää kohokohta väliin, harmillista, harmillista. Ei jaksa kirjoittaa kaikkea tapahtunutta, mutta mainitaan nyt ainakin hämmästyttävä yhtäläisyys katalaanien ja suomalaisten keitotustapojen välillä tai oikeammin katalaanisen ja NiKyläisen keitotuskulttuurin välillä. Samoja asioita ne Barcelonan pojatkin tuntuu tekevän. Molempina öinä nimittäin joskus viiden kuuden välissä tapahtui niin sanottu katalaani-invaasio eli jätkät paukkas sisään kaikkiin mahdollisiin huoneisiin missä oli ovi unohtunut lukitsematta, niin myös meidän :P Sitten kasa lähimmän uhrin päälle ja Barcan kannatuslaulu raikas niin kovaa kuin ikinä mahdollista. Meidän huoneessä lähin uhri olin minä :) No se oli toisaalta ihan hauskaa, mutta seuraavana yönä ovi pysyi lukittuna, vaikka puoli kuuden aikaan tuntui taas, että jätkät tulee ovesta läpi. Toinen yhtäläisyys oli hetken mielijohteesta tapahtuva jauhesammuttimien käyttöharjoitus. En ollut näkemässä, koska olin jo nukkumassa, mutta Peter kertoi, että Dani, ehkä koko viikonlopun sekopäisin jätkä, katalaani, oli tyhjentänyt koko sammuttimen ekassa kerroksessa ja kaikki oli ihan valkoista, ei nähnyt mitään eikä pystynyt hengittämään. :P No jälkilasku, kuten omalla kokemuksella pystyi arvaamaan oli aikamoinen. 3 kiloo. 3000 eskobaarii. En tiedä kuka sen maksaa, en minä ainakaan, mutta kaikkien piti kyllä maksaa paluumatkalla bussissa 3 euroo siivous/korjauskustannuksia. Uskomatonta, että tällänen meininki voi olla Granska Gorassa joka vuosi, miten se hostellin omistaja jaksaa katella tätä touhua, sillä tutorin sanoin sitä kolmea eunaria maksaessa: "Toilets in the downstairs were completely destroyed and some other places also!" :P Kaikesta tästä huolimatta viikonloppu oli todella hauska ja todellakin rahan arvoinen (Y)

Nyt koisii ja huomenna Serbian miinakentille :P no ei täytyy pysyä pääteillä niin pysyy sporttifarkussa renkaat ja itellä jalat tallella!

Lehto mälläs auton, tai oikeestaan lehto mälläs auton, hude mälläs auton ja sit viel Lehto mälläs auton :D Ei kyl tiedä pitäiskö itkee vai nauraa. Tuli otettuu mälläystilasto haltuu hudelta tai oikeestaan tilanne on 2-2, mut mul on hulluin smashi hallussa. No siitä tuonnempana. Koitetaan nyt saada tää blogi ajan tasalle kronologisessa järjestyksessä. Eli tästä eteenpäin raportointi jatkuu ilman Road Tripin co-travellereita Jaakkoa, Juhania, Petteriä ja Kalervoa. Mutta uudet sivuosavirtuoosit tulevat varmasti tutuksi. Kaikennäköstä ehtiny taas tapahtua.

Täytyy alottaa tällä kertaa pienellä rätinällä vaikka noi paperisodat onkin jo voiton puolella. Kaks tai kolme ekaa päivää täällä Ljubljanassa Road Tripin jälkeen ollaan vaa ravattu Ikonin kaa toimistosta ja virastosta toiseen. Student Dormitory Officessa, dormitoryssa, international student officessa, jossain uitun ulkomaalaisvirastossa, yliopiston päärakennuksessa, faculty of economicsissa, faculty of administrationissa jne jne. Noi student dormitoryt ollaa jo feidattu, koska ne oli aika hirveet läävät. Suihkuista ei aina tullu lämmintä vettä, mun kylppärissä oli joku muurahaisten valtatie ja huden kämpässä haisi ihan uskomattoman hirveälle, jotai hometta tms. ummehtunutta settiä. Asuttii siis samas betonibunkkeris viikko, hude 4.kerroksessa neljän flatissa kaks tyyppii aina yhes huoneessa ja meitsi samanlaisessa 6.kerroksessa. Oltiin nii myöhää liikkeellä ettei päästy enää samaa huoneeseen. No se siitä, ei tarvi mennä sinne enää ikinä! :P

Osasyyllinen kaikkeen säätöön on ollut Suomen surullistakin surullisempi murheen murtama Kela, joka ei ole onnistunut vieläkään toimittamaan mulle saati hudelle Eurooppalaisen sairasvakuutuskorttia. Se pitää nimittäin näyttää ulkomaalaisvirastossa, että saa oleskeluluvan tähän maahan. Kolme kuukautta saa olla, mutta jos on pidempää niinku me nii Eurooppalaiskortti kuuluu näytettäviin dokumentteihin. Kortin saamisella ei nyt onneks vielä oo kiire ku ei oo vielä hirveen lähellä toi kolmen kuukauden raja. Tosin viimeset 4 kk oo yrittäny saada sitä korttia kelasta. Kelan sivuilla kortin saaminen näyttää melko helpolta. Soittaa vaa palvelunumeroon ja viikon parin päästä pitäis tulla postissa kotiin. No näin teinkin jo kesäkuussa ja kelan tantta toisessa päässä sanoi juurikin niin, että kortti tulee lähiaikoina postissa kotiin. Unohdin asian sen jälkeen, mutta kun tulin ekalta Keski-Euroopan kierrokselta elokuun puolivälissä huomasin ettei mitään korttia ollut näkynyt missään. Soitin kelaan ja ne oli ihan pihalla mitä pitäis tehdä. Lopulta ne käski mun soittaa meidän yliopistolle ja kysyä mitä pitäis tehdä. Pikkasen ihmetytti mitä helvettiä yliopisto tähän liittyy. Soitin Vaasaan ja eihän ne mistään mitään tienneet, lupasivat kuitenkin selvittää mistä on kysymys. Myöhemmin soitettiin Vaasasta takaspäin ja sanottiin, että mun pitäis lähettää jotain lomakkeita kelaan, koska olin muuttamassa ulkomaille. Juupa juu. Hienoa, Kela olisi ehkä voinut informoida minua tästä asiasta jo silloin kun ekan kerran soitin sinne. No nyt oli lähtö jo niin lähellä Road Trippiin, että en ehtinyt palauttaa lomakkeita Kelaan, mutta nakitin faijan viemään paperit ja postittamaan kortin tänne Sloveniaan sitten kun se tulee. Faijalla oli kuitenkin käynyt totaalinen jäätyminen nyt kun kuukautta myöhemmin täältä soitin Suomeen niin eihän se mitään ollut muistanut viedä :P Faija vei siten ne paperit ja nyt kai sitten viimein kaikki maailman lippulappuset mitä kela tarvii niin pitäis olla niillä ja se kortti pitäis nyt kai tulla ”lähiviikkoina postissa kotiin” :D Saa nähä.

Nyt asutaan sitten astetta paremmassa luukussa. 90 neliön yksityiseltä vuokrattu kämppä. Ihan hieno mesta, yhessä huoneessa asuu puolalainen Piotr (Peter). Tosi rento dude. Toisessa huoneessa asuu saksanchileläinen Allan ja sen ranskalainen tyttöystävä Audrey. Tosi mukavia ja rentoja nekin. Minä ja hude asutaan sitten olohuoneessa, joka ollaan jaettu. vuokra on kilo kuukaudessa koko kämpästä eli 333 per huone ja minä ja hude vielä jaetaan 333 puokkii nii on kyl pelkkä läppä kun asumistukeekin tulee valtiolta ihan hyvin. Oltiin opiskelijatoimistossa haistelemassa private accommodationeita, kun ne tyypit siellä auttaa niissä asioissa. Alko jo näyttää aika huonolta, kunnes yks päivä satuttiin oleen oikeessa paikassa oikeeseen aikaan. Peter oli siellä toimistolla pyörimässä ja etsi kämppiksiä. Se kerto mestasta meille ja lähettii sit katsastaa. Katottii myös yhen Dimitri from Belgium kämppä mut tää oli parempi ja viihdytty on nyt kun on viikko vierähtäny täällä.



Viikko sitten la 4.10 oli heti ns. House Warming Partyt. Ihan hyvin oli jengiä, kun Peter hulluna haistelijana oli järkänny tänne pari suomalaiskhiesiä, Jennin ja Tiian Lahden amiskorkeesta. Lisäks paikalle pärähti aikamoinen posse ranskalaisia erasmusjäbiä. Ranskaliset on kyl aika vilunkiporukkaa, ei oo kyl välil oikee mitää tapoja. Ne pölli multa litran bissee jääkaapista. Apua! Hirveetä! No joo ei se niin paha juttu oo, mut kysymys onkin periaatteesta. Jannu käy hakee jääkaapista puolen litran tölkin ja tulee juomaa sitä mun nenän eteen. Tiesin että se on mun, koska kellään muulla ei ollu sen merkkistä bissee. En jaksanu alkaa rätisee siitä, ajattelin vaa et sanon sit baarissa sille et voi tarjoo mulle bissen ku siemas mun kämpillä. Mut sit jätkä ei ees lähteny baarii, seuraavana päivänä pyytää Facebookissa frendiks :D Yhet toiset ranskalaiset sentään kysy et voiks noita jääkaapissa olevia bissejä juoda ja sanoin et älkää juoko ainakaa sitä yhtä punasta, koska se on mun vika. Viiden minuutin päästä menin kattoon nii kadonnuhan se oli sieltä. No joo pikku juttu loppujen lopuks, mut tietää ainakin varautuu ens kerralla jos on ranskalaisia talossa :P

Seuraavana päivänä, perussunnuntaijumitusdarrapäivä, käytii eläintarhassa ku ei keksitty muutakaa. Yks suomalainen Sara Haaga-Heliasta halus tulla messii ku sillä ei ollu kans muutakaan tekemistä. Eläintarha ihan ookoo, jos ois vaa nähny jotai eläimiä. Kaikki tuntu olevan jossai piilossa. No nähtii me norsu, karhui ja pari kirahvii, jumalauta ne on korkeita :O Sit mentii viel illal leffaa basicbenstillerleffa Tropski Vihar eli Tropic Thunder. Makso alle 5 euroo joten ei paha.

6.10. maanantaina raahauduttii ekan kerran oppitunnille. Socio-economic development and contemporary Slovenia alko. Maikka oli just rento, vanha ukkeli joka höpisi niitä näitä. Aika läpältä kurssiltä vaikutti, 6 bojoo kilahtaa siitä aika vaivatta. Kerran viikossa luento, tentti ennen jouluu true or false tai monivalintaperiaattella ja yhen luennon aihe on mm. Slovenian celebrities ;) :D Ministeriä voi ehkä hieman syödä, terveisiä vaan Vaasaan!
Ma illal oli taas perus Parlament Pub meininki eli kaikki erasmukset hirvees tikis. Neljän euron Long Island Ice Teat on aika kovia. Jatkettii vielä sieltä johonki toiseen mestaa mikä oli kuuteen asti auki. Luvattii ittemme messii benjihyppyy 12.10. kun puhuttii yksien liettualaiskiehisten kaa. No ohan siitä benjihypystä jo aika kauan jauhettukin. Kun kuudelta aamulla pääsee vasta nukkuu nii jää todennäkösesti seuraavan päivän enkun ryhmä väliin. No en oo sit vissii käymäs sitä enkun jatkokurssia täällä, kun menee aika nopeesti noi ryhmät täyteen täällä kuulenma. No iha sama. Hudeltakin jäi Union Pivovarnan Brewerykierros ti klo 12 välii. Union ja Lasko on Slovenian tunnetuimmat bissemerkit, hullu duopoli. Mä en ollu ehtiny ees ilmottautuu sinne. No se järkätää uudestaa marraskuussa. Pitää mennä ku saa ilmast keittoo ;)

Torstaina 9.10. lähettii uusien kämppisten kaa heti viikonloppureissuu Slovenian ja Kroatian rannikolle. Säät oli otolliset, plus kahtakymmentä, nii kannatti hyödyntää noi rannikkokohteet nyt vielä ku on lämmintä. Uskomatonta miten voi ilmasto muuttuu niin paljo. Ljubljanasta ajettii sata kilsaa Välimeren rannikolle ekaks Koperiin niin oli ku ois Etelän lomalle tullu. Slovenian, sinänsä surullisen lyhyt rannikkopätkä 47 km kun Kroatia ja Italia on pöllinyt kaiken, on ihan samannäköstä haljasen makeeta kuin Kroatiassa. Ihan shortsikeleissä sai vetää. Koperista siirrytiin mättöjen jälkeen suoraan 15 km päässä olevaan Piraniin, mistä saatii hostellihuone. Onnistuin mällää autoa hieman kivimuuriin, kun ajoin Piranissa johonkin uskomattoman ahtaaseen umpikujaan ja auto oli pakko saada ympäri. Takalokariin kuskin puolelle tuli pikku skraidut. Pärähdettiin Piranin pittoreskiin 4000 asukkaan kylään kyllä mahdollisimman oikeaan aikaan. Piranissa ja viereisessä Portorozin kylässä oli menossa Space for Games: 15th advertising festival and media meeting. Pääs vähän haisteleen ehkä mahdollisen oman tulevan alan bilemeininkiä. Edellisenä päivänä meidän tulon jälkeen siellä oli just ollut Polish Party, ois ollu varmaa aika passeli Peterille. Nyt oli sitten vuorossa Romanian party, ilmaseks sisään, ilmaseks pikkusuolasta, finlandiaa, jack danielsia, romanialaista bissee ym. niin paljon ku jakso vetää. Bilepaikka oli meren rannalla ulkoterassilla vois melkeen vertaa Barcelonan LaTerazzaan, huikeeta oli!



Seuraavana päivänä mentiin vielä Portoroziin ottaa brunaa ja meressäkin pysty vielä uimaa, ei enää huippulämmintä vettä, mutta ehkä jotain +20 asteista. Illaks ajettiin Kroatian puolelle Pulan kaupunkiin. Hostellissa asusti kaks sveitsiläiskiehistä, jotka Peter onnistu haisteleen meidän messiin baariin. Vähä niinku Bolognassa. Pulassa ei kyl ihme kyllä ollu kuin yks mesta auki, jossa oli vähän enemmän jengiä ja sielläkään ei päästy kunnolla sisälle, kun siellä pauhas joku hiphopartisti ja ois pitäny maksaa jotai 30 eskoo siitä. Oltiin sit rokkipuolella. Paljastu sit sekin, että ne sveitsiläistytöt oli vasta 15- ja 16-vuotiaita. :P Oli kyl aika hakkasii, Lazlow ois varmaan miettiny minkä näkösii ne on 2 vuoden päästä.

Sueraavana päivänä tultii bäkkii Ljubljanaan. Oli pakko nollaa lauantai, koska oli just vetäny kaks päivää keittoo ja su aamuna olis edessä benjihyppy. Jotenkin ei osannu hirveesti jännittää sitä benjihyppyy paitsi sit tietenkin kun päästiin sinne sillalle, mistä hypittiin. Benjihyppypaikka oli erittäin lähellä Italian rajaa Nova Gorican kaupungin tuntumassa. 55 metriä korkea silta kaartuu turkoosin värisen joen yli. Joutu kyl pari kertaa huokaa kun katteli siinä jengin hyppyjä. Meillä oli messissä Huden kanssa liettualainen kiehinen Vilija, joka hyppäs ekana. Ei edes hirveesti kirkunu. Toisena hyppäs Hude, joka veti hypyn itselleen ominaisella tyylillä karjuen niin kovaa kuin pystyi käsien ja jalkojen heiluessa edestakas. Mun piti ottaa videoklipille molempien hypyt niin ei ehtiny tajutakkaan kun oma vuoro tuli heti perään. Jälkikäteen täytyy sanoa, että homma ei ollut todellakaan niin paha kuin mitä voisi kuvitella. Loppujen lopuksi aika läppä. Uskomattoman hieno kokemus, vapauttava, tuli sellainen fiilis että tähän vois jäädä koukkuun. Täytyy varmaan joku päivä lähteä Uuteen-Seelantiin ja vetää se maailman korkein benjihyppy, tais olla 110 metriä! Illalla vielä sitten hude mälläs auton rekan kylkeen yhen ravintolan parkkipaikalla aiheuttaen pienen lomman siihen samaan vasempaan takakulmaan kuin meitsi muutamaa päivää aikasemmin, tosin nyt hieman korkeammalle. Näin ollen hude vankisti asemiaan mälläystilastossa, toistaiseksi :D:P

Muutamaan päivään ei sitten tapahtunutkaan mitään mainitsemisen arvosta, kunnes eilen torstaiaamuna rysähti. Lähdin autolla kouluun Peterin kanssa ja ehdin ajaa alle kilometrin, kun rysäytin jo edellä ajavan Toyota Yariksen perään, joka oli pysähdyksissä, koska edessä oli tietyö ja vain vastaantulevien kaista oli käytössä. Koska sporttifarkku on aika mörssäri niin onnistuin pukkaamaan Yariksen vielä sen edessä olevan uudehkon BMW 530 persuksiin. Meillä on nyt käytössä autotalli ja olin laittamassa autotallin oven kaukosäädintä kuskien penkin ja pelkääjänpaikan välissä olevaan boxiin, Peter avasi luukun mulle ja laitoin niitä sinne samalla katsoen boxiin, kun nostin katseen oli jo liian myöhäistä. Ehdin jarruttaa vähän, mutta perseeseen ehti rysähtää. Sai kyllä sanoa shitfuckin muutamaan kertaan. Uskomatonta kyllä Yarikseen tahi bemariin ei tullut paljon mitään näkyvää damagea, yariksesta putosi rekkarit. Sporttifarkku meni sen sijaan aika roisiin kuntoon, uuden etupuskurin saa hankkia, koska nykynen on aika tuhannen puolukan palasina. Tsägää oli kyllä, sillä valoumpiot on edelleen täysin ehjät, samoin konepelti ihan kunnossa eikä turvatyynykään lauennut, se ei olis ollut kovin freesii :P Hyvin meni myös siinää suhteessa, että jannut joihin törmäsin puhuu molemmat hyvin englantia eivätkä olleet edes vihaisia, heitti vaan läppää, että "you know, there's better ways to get to know to new people". Ei kyl tienny siinä kolari paikalla pitäiskö itkee vai nauraa. Täytyy varmaa pikkuhiljaa alotella tota auton korjausprosessia, kun pitää Tapiolaankin sitten lähetellä taas kaiken maailman lippulappusia.. 150 grammaa tais tosta mällistä mennä kyllä meitsin piikkiin. Sääliks käy johtaja-autoa, ollu niin luotettava tähän asti. Ihan ajokuntonen vieläkin, mutta aika brutaalin näkönen alkaa olla. :D

Hudelius lähtee huomennä Roomaan ja Firenzeen ja tulee ens pe tai to takas, kun sen porukat tulee tänne sit viikonlopuks. Ens viikonloppuna on edessä tän syksyn isoin Erasmusparty Granska Gorassa, jos onnistuu ajoissa saamaan lipun sinne. Joutuu varmaa nöyrtyy Villen all inclusive -meininkiin, koska toi keissi on sillä periaatteella. Tosin ei paha, 70 eurolla majotus viikonlopuks ja ilmaset keitot ja mätöt myös. Jotai omia DJ:tä, vodka party, sangriaparty jne jne. :D

Nyt pitäis olla blogi ajantasalla vähäks aikaa!

Road Trip purkissa, sniisk!

Ähäijäi, blogipäivitys tapahtuu vihdoin ja vimein nyt! Sai tän netin pelaa nii on taas messis kuvioissa! Pääs kyl vierähtää aika pitkä tovi nii ei kyl ehkä nii tarkkaa pysty kirjottaa kaikkee tapahtunutta. Kello nyt paikallista aikaa 1.24, rytmit vähä sekasi ku tääl on maanantai aina hullu keittopaäivä, eilenkin baarissa viiteen asti, no joo vois koitaa kirjottaa taas aika järjestyksessä.

Eli Venetsia, kallein mesta missä oon tähänmennessä ikinä elämässäni ollu, mutta toisaalta myös ehkä yks hienoimmista, tosin täynnä turisteja, ihan helvetintäynnä, riippumatta kuulemma vuoden ajasta. Jos on vähä ylimäärästä cashii, siis muutamii kiloi jne. nii voi mennä venetsiaa poistaa laukkuja, kenkiä, prillejä jne egonpönkittämisvarusteita, ei tuu varmasti vastaa ketää samanlaisten pläägien kaa Mika Häkkisen aukiolla. Yöllä tosin Venetsia kuolee aika pahasti, ei oikeen ketään missää. Yliopiston huudeilla jonkinlaista opiskelijakeittomeininkiä, mut muuten kantsii mennä haistelee iltameininkiä mantereelle Venetton puolelle. Me tosin oltiin taas vähän väärinä viikonpäivinä mestoilla, koska mitään meininkiä ei löytyny enää kirveelläkään mistää. Venetsia oli siis ehkä koko Road Tripin aikana surullisin mesta haistelun ja keitotuksen kannalta. Khäiskisen kanssa koitettiin uhmallakin löytää bileet jostai, muut oli viisaampia ja lähti dösäl nukkuu, me tultii sit häntä koipien välissä pari tuntii myöhemmi ku mitää ei löytyny ja jouduttii tulee eri bussilla ja käveäee vikat pari kilsaa. Plussaa oli tosin se, että koska ei ollu minkäänlaista hajua sen hostellin ympäristöstä ja lähettii vaan dösäriltä randommilla kävelee nii eksyttii kysyy ohjetta perille paikallisesta leipomosta klo kaks yöllä. Törmäsin sisää johonkin paistouunihuoneeseen ja joku jauhonaamanen italo tuli sujuvalla Italialla selittää et meette vaa tosta noi tonne vaa, piirsivät kartankin meille ja ihmeen kaupalla löydettii perilla ja saatii viel matkaevääks täysin uunituoretta sämpylää, aivan mielettömän hyvää siinä tlanteessa. Paistouuni oli niin iso et sinne ois mahtunu Nippu Kyrpiä poikineen!
Juhiksen laatimassa ohjelmassa Venetsian kohdalle olikin suunniteltu enemmänkin romanttista hakkastelua kuin keitotusta. Kuuden jätkän kesken romanttinen hakkastelu tosin kuulostaa kyllä hieman gaylta, joten se jäi sitten tulevia kertoja varten. Gondoliajelulle menis kyllä ihan mielellään, wink wink Joensuuhun ;)

Siirtyminen Venetsiasta Ljubljanaan oli taas kyllä kuin oppikirjasta. Titi jäi Veniceen hulinoimaan päiväks koska oli junavuorossa ja stoge lähti vasta kympiltä illalla ollen Ljublissa kahelta yöllä :D Lähettiin aamupäiväl ja tarkotus oli mennä vielä yhen outletin kautta et jätkät saa ostettua puhtaat farkut/kalsarit. Juhis oli outletvastaavana skoutannu mestan, mitä metsästettiin pari tuntia vain todetaksemme sen löydettyämme, että mesta oli vielä puolitiessä rakennusvaiheessa, perus perus. Eiku takas motarille ja kohti Ljubljanaa, no sit hetken päästä löytykin outletti tien varresta ja kaikki innoissaan sinne. Parin tunnin rätti ja lumppu -episodin jälkeen tulos oli varsin yllättävä. Boxi oli poistanut kolmet farkut, paidan ja vyön lyöden laudalta 100-0 kaikki muut. Toisessa päässä Juhis taisi saada poistettua vain yhet kalsarit, jota pidän erittäin hämmästyttävänä. Sit takas motarille, ei kauakaan kun kaikki autot seisoivat motarilla ja jengi nojaili autonpieliinsä. Jossain edessä päin oli tapahtunut kolari ja kaikki oli jumissa, perus Italia. Haisteltii sit navigaattorista Vanhan Hämeenlinnan tien tyylinen samansuuntainen tie ja saatiin jotenkuten keploteltua itsemme ruuhkan ohi. Loppujen lopuksi oltiin Ljubljanassa vasta joskus klo 19 jälkeen illalla joten oltiin onnistuttu tuhraamaan koko päivä matkustamiseen, tosin useiden stoppien ym. ansiosta. Ajallisesti sivusimme siis järkyttäviä road tripin Puolan etappeja.

Ljubljanassa pe illal joten äkkiä känni päälle, mentii mättää johonkin perinteiseen Slovenia mestaa, missä jengi veti jotai kansan tanhuja ja huus JIIHAAta aina välii, ihan hmmm mielenkiintonen kokemus. Tän jälkeen koitettiin sitten suuunnata Cvetlicarna-nimiseen baariin, koska oltiin toisen Johtajan kaa saatu meidän uusilta tutoreilta just infoo via e-mail & SMS että siellä on kovat bileet. Yritettiin sitten kovasti kysellä vastaantulevilta paikallisilta, että missä moinen mesta mahtaa olla ja ihmeteltiin kun kaikki neuvo ihan eri suuntiin ja ihan minne sattuu. Yhetkin tytöt kysy et: Why do you wanna go to Cvetlicarna because there's so meny good places in the centrum? Why not? No lopulta löydettiin taksi joka ties paikan, otti tosin uskomattoman riistohinnan, jotai 15 €unarii parin kilsan matkasta! Tääl Ljubljanassa kannattaa aina tilaa etukäteen taksi MetroTaxi-lafkasta nii pääsee joka paikkaa muutamalla eurolla. Jos ottaa lennosta, nii taksikuskit voi periaattees perii oman röyhkeytensä mukaan niin paljon ku haluu. Cvetlicarna oli vanhan varastohallin näkönen mesta ihan täynnä jengiä perjantain discofeever-teeman hengessä. Ihan hauska paikka, Titi Khäläiskinen toi taas vähä väriä pöytään ku oli alotellu junassa ja pärähti Venetsiasta suoraa Cvetlicarnaa kahden jälkeen yöllä :P Niin ja siis seuraavana päivänä saatii vasta tietää meidän tutorilta, että Cvetlicarna tarkottaa suomeks kukkakauppaa, joten ei ihme et jengi oli vähä kujalla, kun kyseltii puolen yön aikaan et mis on Cvetlicarna :D:D:D Cvetlicarnoi näkyy nimittäin ympäri Ljubljanaa :)

Seuraavan päivän oli joku kansainväline turistipäivä ja kaikki oli ilmasta, tällanen SMS saatii tutor-Jasmiinalta. Oltii sit nollat taulus messis ja ehkä pikkudarras messis jossai vanhan kaupungin kierrokses ja Ljubljanica-jokiristeilys, no iha ookoo ne oli loppujen lopuks. Nähtii Tutoritkin Jasmina ja Grega, jotka oli tosi mukavia ja avuliaita. Niiden keitotustaidoista ei kyl viel oikee tiedä ku ei oo ollu radalla samaa aikaa, ne asuu jossai aika mestoilla Ljubljanan keskustasta. Eli nyt oli siis la ilta ja oltii sovitu treffit Spela(r du innebandy?)n kanssa. Spela on siis paikallinen Slovenialais-kiehinen, joka on olut Suomessa vaihdossa, tosi Suomi-fani, ja halus tapaa kuus suomalaisjamppaa ja lähtee niiden kaa baarikierrokselle. Kierrettiinkin sit la ilta kaiken näkösissä mestoissa, luurankoja täynnä olevassa Skeleton-barissa, Pr'skelet pubissa :), joenvarressa olevassa pitkulaisessa klubissa, missä oli ihmeellisiä vinoja ja pehmeitä huoneita ja lopuks keskustan Bachus-klubissa, minkä piti olla tosi fancy mesta, mut ei suomalaisen silmin hirveesti eronnu perus sedulasta. Boxihan ei fancy-paikkaan tapojensa mukaan suostunut tulemaan vaan paineli nukkumaan. Tultiin sitten hostellille jatkoille niin huomas et Spelakin oli pikku kännissä, koska oli melkein heti ensimmäisenä messissä kasassa Boxin päälle :) Sit tuli vähän ikävämpi episodi, kun Spela halus polttaa röökiä ja kiipes ikkunalaudalle, jotta vois polttaa siitä ulos. Onnistu samalla kaataan laudalla olevan lasin, joka oli puolillaan Sangriaa tai jotai. Lasi säpäleiks ja säpäleet ja nesteet suoraan mun avoimena olevaan läppärilaukkuun. Taisin rätistä enemmän kun pitkään aikaan ja sain Spelankin ihan tolaltaan. Onneks ei käyny kuinkaan vaan läppäri toimii edelleen niinku näkyy ja sovittiin "riita" Spelan kaa :P Spela on nyt Pariisissa suomalais-ranskalaisen kiehisen kaa, johon oli tutustunu Suomen vaihdon aikanaan, tavaa varmaa jotai Kalevalaa siellä, niin hullaantunu se oli Suomesta, että oli kuulemma alottanu sen lukemisen! Osas myös laulaa osittain jotain Zen Cafen biisejä, Wicked!

Sitten Road Tripin vika kokonainen päivä. Jumitettiin se melkeen kokonaan :P Nukuttiin pitkään hostellissa, calculoitiin tai siis Insinööritoimisto calculoi kuukauden aikana kertyneet keskinäiset velkasuhteet ja minä ja hudelius sentään saatiin hommattua jo feidatut dormitorypaikat itsellemme. Lähtökeitto oli tietenkin vedettävä ja onneksi, koska oli maanantai oltiiin saatu taas s-postiin vinkkiä missä on menoa ja meininkiä. Käytiin syömässä Kiinalaisessa, aika hyvät setit vaikka oltiinkin paikan melkein ainoat asiakkaat, no maanantai ilta. Sitten Parlament Pub Partyihin, mikä osoittautui pikku pubiksi, mikä oli ihan täynnä Erasmus-jengiä. Onnistu saamaan vielä ihan hyvän vaihteen päälle kun veti muutaman neljän euron Long Island Ice Tean, nimensä mukaisesti Blue Eyed Blonden ja parit seitsemän shottilasin lankut täynnä jotain ihme mustikkalikööriä. Törmättiin myös pariin suomalaiskiehisvaihtaariinkin, suomalaisia erasmuksia on täällä yllättävän paljon, kuulemma 15-20, koska esim. Pelle Svenssoneita ja Jag heter Olle-Kalle jag kommer fron Norgeja ei oo näkyny vel yhtään. Portugalilaiskiehisen toivoma mixautuminen, eli siis tässä tapauksessa tutustuminen muihin erasmuksiin, ;) ei siis vielä ihan onnistunut ekana Parlament Pub -maanantaina, mutta on kyllä sen jälkeen todellakin vääjäämättä tapahtunut.

Seuraavana päivänä Nhaiphutin Khürphiää lähti Lontoon, josta Boxi kuulemma meni ihan sekasin, kautta Suomeen. Hude heitti Klagenfurtin lentokentälle ja Johtajain sporttifarkku oli lujilla Alppiserpentiineillä. Meitsi nukku sillä aikaa koko päivän nollat taulussa uudessa karuakin karummassa studentdormitorykämpässä. Nyt on hyvä aika katkasta ja jatkaa Aku Ankkamaisen jännittävää jatkokertomusta huomenna tai lähipäivinä. Rytmi on sekasi mut tarvii vähä unta et on huomenna tikissä taas säätää kaiken maailman asioita. Road Trip osio blogista siis päättyy tähän, mutta ei hätää, sillä AKILEHTO! matkaa vielä maailman turuilla ja toreilla ainakin vuoden loppuun asti ja varmaan vielä ensi vuoden puolelle. Täytyy vaikka yrittää viikon välein pistää jotain tarinaa tänne kotijoukkojen kuolattavaks. LÄYHÄ! LÄYHÄ!