Ai jai jai.. joutuu huokaa. Eilen tultiin Granska Goran "Get to know each other weekend"istä ja huomen aamul lähetään paahtaan kohti Belgradii. Hektistä tää elämä täällä Balkanilla. Täytyy kirjottaa jotain menneestä viikosta tänne, kun ei ton Serbian ja BOsnian jälkeen kuiteskaan muistais enää mitään.
Mitäs täs nyt onkaan tapahtunu sitten sen viimesimmän car accidentin. Se tais olla viimesin asia blogissa viimeks. Ei oo kyl mitään hirveen erikoista paitsi tietty toi Granska Gora. Huden tyttöystävä Essi tais tulla sillon 17.10 tänne Ljubljanaan... joo. Mentiin sitten sinä iltana sellaseen paikkaan täällä kun Metelkova, koska oltiin kuultu että se on aika omalaatuinen keitotusmesta. No niin olikin! Mulla oli käsitys, että se on joku baarikatu, minkä varressa on kaikenlaisia erityylisisiä baareja. No.. ei nyt aivan niinkään. Metelkova on noin puol kilsaa keskustasta oleva alue täynnä ränsistyneitä hökkeleitä, parakkeja ja jotain varastohallin tyylisiä tönöjä, jotka on kaikki bommattu täyteen graffiteja. Kaikissa tönöissä oli käynnissä omat bileet, missä DJ soitti musaa ja jengi heilu paksun röökisavun keskellä. Sisään sai mennä omien keittojen kanssa. Ihmeellisiä mestoja täältä kyllä löytyy, täytyy myöntää. Omien keittojen kanssa sisään! :P Ei kyllä oltu alueella kauaa, ei ehkä ihan mun tyylinen mesta(t). Reippaana urheilijanuorukaisenahan en polta :) joten ei tullut oikein viihdyttyä siellä savusumun keskellä. Vois sinne ehkä vielä mennä uudestaan käväseen niin sais alueesta jonkun kokonaiskuvan. Semmosta hipin ym. viherpiipertäjän näköstä porukkaa sielä pyöri maihareissa ja kaulahuiveissa. Ei kannata loukkaantua, joku on ehkä saattanut huomata pienen huuomorisävyn tässä blogissa, ainakin yrityksen siihen suuntaan. :)
Seuraavana päivänä kävästiin kiipeemässä Krvavecin vuorelle, tais olla jotain reilu 1,8 kiloo korkee. No siis autollahan ajettiin varmaan tonnineljäänsataan, ei oltu sentään sekasin. Komiat oli maisemat, Mestassahan on myös laskettelukeskus ja paikka on 30 km päässä Ljubljanasta. Hiukan kummastutti miks rinteet loppuu siihen tonnineljäänsataan vaikka matkaa alas olis vielä kilometrikaupalla kun lisää pari mutkaa rinteeseen. Rinteitä ei muutenkaan ollu ku jotain 10. Surullista siis hulppeista maisemista huolimatta. Ei voi preferoida ainakaan tätä mestaa, kun siirtyy hiihtopummiks joulun jälkeen. Täytyy varmaan mennä Italiaan, kuolleen oikeistohomon maassa on niin haljasen kallista, että siitä en tiedä, tietty siellä on kyllä varmaan aika käsistä lähtevät rinteet. No onhan täällä Sloveniassakin vielä mestoja, Mariborin lähellä ainakin, siellähän skabataan kiehisten maailmancuppiakin.
Essi ja Hude pakeni sitten 19.10. la ja su välisenä yönä junalla Roomaan ja Firenzeen viideks päiväks. Mä jäin tänne Bojojojoingiin, niinku In Your Honor sanoo, pitämään mainetta yllä. Ei oikeestaan mitään ihmeellistä sitten muutamaan päivään. Hude lähetti Roomasta viestin, jossa luki että siellä on melkein jotain +30 lämmintä. Kyllä se vähän söi, kun Ljubljanassa on kuitenkin aika Suomen tyylinen ilmasto, no on jonkun verran lämpimämpi. No käytiin me Peterin, Allanin ja Audreyn kanssa kävelemässä lake Cerknicassa, siis järvessä, 40 km Ljublista rannikolla päi. Niin siis siellä ei ollut vettä, koska järven alla on jotain ihme luolia ja vesi katoaa sinne. Tai siis oli jonkun verran, niinkuin pieni lampi, josta lähti joki joka loppui muutaman sadan metrin päähän, josta vesi ei enää mysteerisesti tuntunut menevän mihinkään. Mutta järvi oli siis aika Pr'skeleen iso, joten jengiä oli vaeltamassa/harhailemassa sen pohjalla, missä siis pystyi kävelemään. Järvi on täysi kuulemma vain keväällä tulvien aikaan ja voi täyttyä jopa päivässä. Se ois aika hakkasta nähdä, koska järvellä riitti pituutta ja leveyttä useampi kilometri. Käytiin sitten vielä tsekkaamassa nearby linna, niitä on Sloveniassa ku puolukoita jossain. Ihan makeen näkönen, joku Hapsburgien suvun entinen kesämökki. Kyl Suvisaariston mökitkin kalpenis. Sinne ei kyl päässä sisään kun oli remontissa just nyt, mutta linnan takana oli pieni lampi korkeiden kallioiden välissä, jotka muodostivat solan. Solan perällä kallion kyljessä oli pieni kivinen tönö, josta meikä tietty halus mennä ottaa valokuvan. Alko olla jo aika hämärää, otin pari kuvaa ja olin melkein ehtimässä oviaukolle mennäkseni sisään ku sieltä alko yhtäkkiä pärähtelemään lepakoita, jotka jäi hulinoimaan edestakas siihen lammen ylle ja sen tönön ympärille. Oli ihan makee kokemus, mutta toisaalta aika hasardi, kun ne lepakot lenteli jostain 30 cm päästä. :P
Arkipäivät menneestä viikosta meni ilman sen ihmeempää mainitsemisen arvoista. Tosin torstaina, joka tuntuu olevan aika musta autoilu päivä mulle, sain sakon, kun ajoin sulkuviivan yli ja kytät sattu tulee sitten juurikin siinä kohtaa vastaan. Kyllä taas söi hetken aikaa, koska eka ajatus oli, että taas palaa sata tai kakssataa grammaa taivaan tuuliin. Loppujen lopuksi lähdin kuitenkin iloisena sakkopaikalta, koska sakon suuruus oli 20 eskobaarii, uskomaton läppä siis. Melkein repesin, kun kyttä sano summan mulle. No ei se sitä seteliä kyllä omaankaan taskuun pistäny, koska sain kuitin "ostoksesta". Homma piti kuitenkin maksaa käteisellä samantien, en tiedä mitä ois käyny jossei mulla ois ollu sopivaa rahaa. Ois pitäny varmaan kysyy: "Do you accept Visa Electron? :P
Viikonloppu! Viikonloppu! Viikonloppu! On viiiiikonloppu eessä taas! Ja syksyn käsistä lähtevin Erasmuskeittoviikonloppu edessä. Pe illalla oli Sangriaparty ja la iltana Sovietvodkaparty. Paikka oli siis Granska Goran skivillage 1,5 h päässä Ljublista lähellä Itävällan ja Makaroniankin rajaa. Kokonainen hostelli oli varattu 150 sekopäisen erasmuksen käyttöön. Mä olin samassa huoneessa Peterin ja yhen toisen puolalaisen Mateuszksen, hollantilaisen kiehisen Jantaenin ja portugalilaisten kiehisten Ritan ja Andrean kanssa. Oli kyl todellakin 75€ arvonen viikonloppu. Hudella oli porukat just käymässä niin jäi tää kohokohta väliin, harmillista, harmillista. Ei jaksa kirjoittaa kaikkea tapahtunutta, mutta mainitaan nyt ainakin hämmästyttävä yhtäläisyys katalaanien ja suomalaisten keitotustapojen välillä tai oikeammin katalaanisen ja NiKyläisen keitotuskulttuurin välillä. Samoja asioita ne Barcelonan pojatkin tuntuu tekevän. Molempina öinä nimittäin joskus viiden kuuden välissä tapahtui niin sanottu katalaani-invaasio eli jätkät paukkas sisään kaikkiin mahdollisiin huoneisiin missä oli ovi unohtunut lukitsematta, niin myös meidän :P Sitten kasa lähimmän uhrin päälle ja Barcan kannatuslaulu raikas niin kovaa kuin ikinä mahdollista. Meidän huoneessä lähin uhri olin minä :) No se oli toisaalta ihan hauskaa, mutta seuraavana yönä ovi pysyi lukittuna, vaikka puoli kuuden aikaan tuntui taas, että jätkät tulee ovesta läpi. Toinen yhtäläisyys oli hetken mielijohteesta tapahtuva jauhesammuttimien käyttöharjoitus. En ollut näkemässä, koska olin jo nukkumassa, mutta Peter kertoi, että Dani, ehkä koko viikonlopun sekopäisin jätkä, katalaani, oli tyhjentänyt koko sammuttimen ekassa kerroksessa ja kaikki oli ihan valkoista, ei nähnyt mitään eikä pystynyt hengittämään. :P No jälkilasku, kuten omalla kokemuksella pystyi arvaamaan oli aikamoinen. 3 kiloo. 3000 eskobaarii. En tiedä kuka sen maksaa, en minä ainakaan, mutta kaikkien piti kyllä maksaa paluumatkalla bussissa 3 euroo siivous/korjauskustannuksia. Uskomatonta, että tällänen meininki voi olla Granska Gorassa joka vuosi, miten se hostellin omistaja jaksaa katella tätä touhua, sillä tutorin sanoin sitä kolmea eunaria maksaessa: "Toilets in the downstairs were completely destroyed and some other places also!" :P Kaikesta tästä huolimatta viikonloppu oli todella hauska ja todellakin rahan arvoinen (Y)
Nyt koisii ja huomenna Serbian miinakentille :P no ei täytyy pysyä pääteillä niin pysyy sporttifarkussa renkaat ja itellä jalat tallella!
Mitäs täs nyt onkaan tapahtunu sitten sen viimesimmän car accidentin. Se tais olla viimesin asia blogissa viimeks. Ei oo kyl mitään hirveen erikoista paitsi tietty toi Granska Gora. Huden tyttöystävä Essi tais tulla sillon 17.10 tänne Ljubljanaan... joo. Mentiin sitten sinä iltana sellaseen paikkaan täällä kun Metelkova, koska oltiin kuultu että se on aika omalaatuinen keitotusmesta. No niin olikin! Mulla oli käsitys, että se on joku baarikatu, minkä varressa on kaikenlaisia erityylisisiä baareja. No.. ei nyt aivan niinkään. Metelkova on noin puol kilsaa keskustasta oleva alue täynnä ränsistyneitä hökkeleitä, parakkeja ja jotain varastohallin tyylisiä tönöjä, jotka on kaikki bommattu täyteen graffiteja. Kaikissa tönöissä oli käynnissä omat bileet, missä DJ soitti musaa ja jengi heilu paksun röökisavun keskellä. Sisään sai mennä omien keittojen kanssa. Ihmeellisiä mestoja täältä kyllä löytyy, täytyy myöntää. Omien keittojen kanssa sisään! :P Ei kyllä oltu alueella kauaa, ei ehkä ihan mun tyylinen mesta(t). Reippaana urheilijanuorukaisenahan en polta :) joten ei tullut oikein viihdyttyä siellä savusumun keskellä. Vois sinne ehkä vielä mennä uudestaan käväseen niin sais alueesta jonkun kokonaiskuvan. Semmosta hipin ym. viherpiipertäjän näköstä porukkaa sielä pyöri maihareissa ja kaulahuiveissa. Ei kannata loukkaantua, joku on ehkä saattanut huomata pienen huuomorisävyn tässä blogissa, ainakin yrityksen siihen suuntaan. :)
Seuraavana päivänä kävästiin kiipeemässä Krvavecin vuorelle, tais olla jotain reilu 1,8 kiloo korkee. No siis autollahan ajettiin varmaan tonnineljäänsataan, ei oltu sentään sekasin. Komiat oli maisemat, Mestassahan on myös laskettelukeskus ja paikka on 30 km päässä Ljubljanasta. Hiukan kummastutti miks rinteet loppuu siihen tonnineljäänsataan vaikka matkaa alas olis vielä kilometrikaupalla kun lisää pari mutkaa rinteeseen. Rinteitä ei muutenkaan ollu ku jotain 10. Surullista siis hulppeista maisemista huolimatta. Ei voi preferoida ainakaan tätä mestaa, kun siirtyy hiihtopummiks joulun jälkeen. Täytyy varmaan mennä Italiaan, kuolleen oikeistohomon maassa on niin haljasen kallista, että siitä en tiedä, tietty siellä on kyllä varmaan aika käsistä lähtevät rinteet. No onhan täällä Sloveniassakin vielä mestoja, Mariborin lähellä ainakin, siellähän skabataan kiehisten maailmancuppiakin.
Essi ja Hude pakeni sitten 19.10. la ja su välisenä yönä junalla Roomaan ja Firenzeen viideks päiväks. Mä jäin tänne Bojojojoingiin, niinku In Your Honor sanoo, pitämään mainetta yllä. Ei oikeestaan mitään ihmeellistä sitten muutamaan päivään. Hude lähetti Roomasta viestin, jossa luki että siellä on melkein jotain +30 lämmintä. Kyllä se vähän söi, kun Ljubljanassa on kuitenkin aika Suomen tyylinen ilmasto, no on jonkun verran lämpimämpi. No käytiin me Peterin, Allanin ja Audreyn kanssa kävelemässä lake Cerknicassa, siis järvessä, 40 km Ljublista rannikolla päi. Niin siis siellä ei ollut vettä, koska järven alla on jotain ihme luolia ja vesi katoaa sinne. Tai siis oli jonkun verran, niinkuin pieni lampi, josta lähti joki joka loppui muutaman sadan metrin päähän, josta vesi ei enää mysteerisesti tuntunut menevän mihinkään. Mutta järvi oli siis aika Pr'skeleen iso, joten jengiä oli vaeltamassa/harhailemassa sen pohjalla, missä siis pystyi kävelemään. Järvi on täysi kuulemma vain keväällä tulvien aikaan ja voi täyttyä jopa päivässä. Se ois aika hakkasta nähdä, koska järvellä riitti pituutta ja leveyttä useampi kilometri. Käytiin sitten vielä tsekkaamassa nearby linna, niitä on Sloveniassa ku puolukoita jossain. Ihan makeen näkönen, joku Hapsburgien suvun entinen kesämökki. Kyl Suvisaariston mökitkin kalpenis. Sinne ei kyl päässä sisään kun oli remontissa just nyt, mutta linnan takana oli pieni lampi korkeiden kallioiden välissä, jotka muodostivat solan. Solan perällä kallion kyljessä oli pieni kivinen tönö, josta meikä tietty halus mennä ottaa valokuvan. Alko olla jo aika hämärää, otin pari kuvaa ja olin melkein ehtimässä oviaukolle mennäkseni sisään ku sieltä alko yhtäkkiä pärähtelemään lepakoita, jotka jäi hulinoimaan edestakas siihen lammen ylle ja sen tönön ympärille. Oli ihan makee kokemus, mutta toisaalta aika hasardi, kun ne lepakot lenteli jostain 30 cm päästä. :P
Arkipäivät menneestä viikosta meni ilman sen ihmeempää mainitsemisen arvoista. Tosin torstaina, joka tuntuu olevan aika musta autoilu päivä mulle, sain sakon, kun ajoin sulkuviivan yli ja kytät sattu tulee sitten juurikin siinä kohtaa vastaan. Kyllä taas söi hetken aikaa, koska eka ajatus oli, että taas palaa sata tai kakssataa grammaa taivaan tuuliin. Loppujen lopuksi lähdin kuitenkin iloisena sakkopaikalta, koska sakon suuruus oli 20 eskobaarii, uskomaton läppä siis. Melkein repesin, kun kyttä sano summan mulle. No ei se sitä seteliä kyllä omaankaan taskuun pistäny, koska sain kuitin "ostoksesta". Homma piti kuitenkin maksaa käteisellä samantien, en tiedä mitä ois käyny jossei mulla ois ollu sopivaa rahaa. Ois pitäny varmaan kysyy: "Do you accept Visa Electron? :P
Viikonloppu! Viikonloppu! Viikonloppu! On viiiiikonloppu eessä taas! Ja syksyn käsistä lähtevin Erasmuskeittoviikonloppu edessä. Pe illalla oli Sangriaparty ja la iltana Sovietvodkaparty. Paikka oli siis Granska Goran skivillage 1,5 h päässä Ljublista lähellä Itävällan ja Makaroniankin rajaa. Kokonainen hostelli oli varattu 150 sekopäisen erasmuksen käyttöön. Mä olin samassa huoneessa Peterin ja yhen toisen puolalaisen Mateuszksen, hollantilaisen kiehisen Jantaenin ja portugalilaisten kiehisten Ritan ja Andrean kanssa. Oli kyl todellakin 75€ arvonen viikonloppu. Hudella oli porukat just käymässä niin jäi tää kohokohta väliin, harmillista, harmillista. Ei jaksa kirjoittaa kaikkea tapahtunutta, mutta mainitaan nyt ainakin hämmästyttävä yhtäläisyys katalaanien ja suomalaisten keitotustapojen välillä tai oikeammin katalaanisen ja NiKyläisen keitotuskulttuurin välillä. Samoja asioita ne Barcelonan pojatkin tuntuu tekevän. Molempina öinä nimittäin joskus viiden kuuden välissä tapahtui niin sanottu katalaani-invaasio eli jätkät paukkas sisään kaikkiin mahdollisiin huoneisiin missä oli ovi unohtunut lukitsematta, niin myös meidän :P Sitten kasa lähimmän uhrin päälle ja Barcan kannatuslaulu raikas niin kovaa kuin ikinä mahdollista. Meidän huoneessä lähin uhri olin minä :) No se oli toisaalta ihan hauskaa, mutta seuraavana yönä ovi pysyi lukittuna, vaikka puoli kuuden aikaan tuntui taas, että jätkät tulee ovesta läpi. Toinen yhtäläisyys oli hetken mielijohteesta tapahtuva jauhesammuttimien käyttöharjoitus. En ollut näkemässä, koska olin jo nukkumassa, mutta Peter kertoi, että Dani, ehkä koko viikonlopun sekopäisin jätkä, katalaani, oli tyhjentänyt koko sammuttimen ekassa kerroksessa ja kaikki oli ihan valkoista, ei nähnyt mitään eikä pystynyt hengittämään. :P No jälkilasku, kuten omalla kokemuksella pystyi arvaamaan oli aikamoinen. 3 kiloo. 3000 eskobaarii. En tiedä kuka sen maksaa, en minä ainakaan, mutta kaikkien piti kyllä maksaa paluumatkalla bussissa 3 euroo siivous/korjauskustannuksia. Uskomatonta, että tällänen meininki voi olla Granska Gorassa joka vuosi, miten se hostellin omistaja jaksaa katella tätä touhua, sillä tutorin sanoin sitä kolmea eunaria maksaessa: "Toilets in the downstairs were completely destroyed and some other places also!" :P Kaikesta tästä huolimatta viikonloppu oli todella hauska ja todellakin rahan arvoinen (Y)
Nyt koisii ja huomenna Serbian miinakentille :P no ei täytyy pysyä pääteillä niin pysyy sporttifarkussa renkaat ja itellä jalat tallella!
1 kommentti:
wow~~
Lähetä kommentti