Pitää kai kirjottaa sitten Italiastakin. Tosissaan lähettiin viime to 13.11. aamulla kohti saapasmaata. Aamulla ku katto ikkunasta ulos nii sato vettä. Aamupäiväks saavuttiin Triesteen, entinen Slovenialle kuulunut kaupunki, mutta jonka Italia haukkas itselleen 1991 itsenäistymisen aikaan. No italialaisia siellä on kuiteskin asunut varmaan Caesarin ajoista lähtien. Pyörittiin kujia ja katuja ja sato vettä. Syötiin lounas ja häippästtiin Veronaan. Triestessä ei siis mitään ihmeellistä paitsi, että autoja suhteessa kaupungin kokoon tuntui olevan vielä enemmän kun Ljubljanassa. Siis ihan sikinsokinsekasin lipinlapinlapasesta lähteväisenlaisenloisenmoinen määrä!
Ajettiin Veronaan ja koko matkan sato vettä. Veronassa, Romeon ja Julian kaupungissa käytiin tsekkaan Julian parveke, minkä alta Romeo kävi sitä huutelee ja lisäks kateltii jokivartta ja Veronan Duomo ja vanhaa kaupunkia yleisesti. Yöntimot kauppas sateessa sateenvarjoja. Illaks piti vielä hyökätä Veronasta 100 km pohjoseen Trentoon, mistä oli buukattu hostelli. Tässä kylässä ei oikeestaan mitään ihmeellistä, ihan kuollut koko paikka, yks ravintola oli jopa auki nii sai vähän pastaa imuroitavaks. Ilmeisesti talvella eläväisempi, koska mesta on lähellä Italian alppeja ja kylä täyttyy hiihtoturisteista. Sen takia majotuttiin tänne, koska tää oli lähin paikka Garda-järveä, mistä sai halvalla yöpuun. Ja tietenkin myös Trentossa satoi vettä.
Seuraavana päivänä sade väistyi ja bruna palas normaalille paikalleen hakkasteleen. Aamupalan jälkeen Gardajärven pohjoispäädyssä sijaitsevaan kylään nimeltä Riva del Garda. Aika makee mesta, yhtäkkiä oli taas t-paita keli! Kontrasti oli mieletön, kun samaan aikaan pystyi näkemään palmuja rantabulevardilla ja yläviistossa lumihuippuisia vuoria. Ajettiin läntistä rantaa vähän alas Limone sul Gardan kylään. Paikka oli ihan kuollu, mutta pystyy kyl näkeen, et kesällä tää vuoren kyljessä roikkuva muutaman tuhannen hepun kylä on varmaan niin tupaten täynnä. No pakko oli kuitenkin poistaa pullo limoncelloo, kun oltiin oikein juoman nimikkokylässä. Ajeltiin rantaa sitten vielä alaspäin ja erkaannuttiin pikkuhiljaa länteen Milanon suuntaan.
Milano oli sitten asukasmäärältään isoin city, missä meikäläinen on tähän mennessä ollut. Wikipedia väittää metropolialueen kokonaisväkimääräksi 3,7 mioa populaa. Pikkasen hirvitti ajaa sporttifarkulla sisään siihen hornankattilaan pikku iltahämärässä. Loppujen lopuks, kiitos TomTomin selvittiin aika kivuttomasti suoraan hostellille. Hostelli, Hostel Alba (Jessicaa ei näkyny) olikin sitten hemmetin hyvä. Mun, Peterin ja hUdeliuksen huone kustansi 23€ yöltä. Tyttöjen oma huone oli 3€ yöltä kalliimpi. Fasiliteeteissa ei valittamista. Ruhosta päätellen melkomoisen määrän pizzaa ja pastaa ahtanut hostellin omistaja väitti, että halvemmalla ei Milanosta parempaa löydä.
Aloteltiin sitten euron hintasilla viinipulloilla. Italiasta ei kannata oikein muuta keittoo ostaa kun viiniä, on niin pirun halpaa. Ja halvoista hinnoista huolimatta ihan ok kamaa, ne euron pullotkin. Lähettiin sitten kaupungille. Ässänä hihasta meitsi oli sitten vetänyt meille yöelämäguideks mun viime vuoden Vaasan kämppiksen Fabricion ja sen suomalaisen tyttöystävän Emman. Eka mentiin johonkin paikallisten suosimaan pubiin missä piti juoda yli 10 prosenttista olutta ihmeellisen muotosista laseista. Lasien koot vaihteli yhdestä kuuteen litraan. No sai sieltä perussurullisia puolen litran tuoppejakin. Seuraavaks mentiin johonkin yökerhoon, en muista nimeä, missä sisäänpääsy oli kybän, mutta sillä sai sisältä kaks ihan mitä tahansa juomaa, no Long Island Ice Teata tietenkin :) Fabrizio tuli todistaneeks sen stereotypian, että suomalaiset on kyl aina ihan hirveessä tikissä. :D
Seuraavana päivänä jyskytettiin ympäri Milanoo hieman surullisin tuloksin. Meitsil pikku darra ja hiihdin nollat taulussa kaikkien muiden perässä. Päästiin pystyyn vasta klo 12 ja ekaks lähdettiin haisteleen tikettei sunnuntain koitokseen. Eka kakskytluvun sporalla keskustaan ja sitten tunnelbanalla San Sirolle. Jotenkin onnistuttiin jumittaan aamupaloineen ym. säätöineen niin kauan että kello oli jotain kolme kun oltiin siellä stadionilla vain todetaksemme, että lipunmyynti alkaa ottelupäivänä kaks tuntia ennen peliä. No takas keskustaan ja vanhaan kaupunkiin. Suunnistaminen oli vähän hankalaa kun kellään ei ollut karttaa ja vedettiin vaan vähän randomilla. No löydettiin vihdoin vanhakaupunki ja kun pärähdettiin metrosta ylös tultiin suoraan Milanon Duomon eteen, maailman kolmanneks isoin kirkko kuulemma Ikonin tietojen mukaan. Vieressä oli joku uskomaton laatubrändikauppakeskus. Ei uskaltanu mihinkään puljuun sisään mut kateltiin Louis Vuittonin, Pradan ym. näyteikkunoita. No käytiin me mäkissä siellä :D surullista vois joku ajatella, mut se ei ollukkaan tavallinen mäkki vaan McCafe, joiden olemassa olosta en ollut aikasemmin edes tiennyt, Siellä tarjoiltiin vaan kahvia ja kakkuja ym. vastaavaa schaibalaa. Mä koitin lieventää darraa kolmen desin kahvilla, croissantilla ja appelsiintuoremehulla. Loppuilta pyörittiin vaan siinä keskustan alueella ja koitettiin ettiä Armanin kauppakeskusta, mitä ei ikinä löytynyt, koska ilman karttaa suunnistaminen osoittautui mahdottomaksi ja paikalliset italialaiset neuvo meidät ainakin neljään eri suuntaan sitä etsiessä. Jossain siinä ihan keskustassa se on :) ja oltiin varmaan ihan hoodeilla, mut sit kello tuli seittemän ja kaupat meni kiinni joten se siitä sitten. Hude joutu huliseen jonkun verran: "Surullista kun käy Milanossa eikä käy edes Armanin kauppakeskuksessa!" Mentiin sitten hostellille vähän lepuuttaan ja vetään euron viinipulloja. Illalla sitten johonkin Fabrizion meille haistelemiin erasmusbileisiin ja taas sama meninki, kybällä sissä ja kaks ilmasta juomaa. Oli kyl pirun hyvä et sai Fabiin kontaktin, tuhti hostelliäijä nimittäin sano et normisti yökerhoihin Milanossa pitää pulittaa 20-25€ sisää ja juomat jotai 15€ luokkaa. No Fabrizio ties mihin kannattaa mennä!
Sunnuntaina sitten Stadio Giuseppe Meazzalle, ooo o o o oo oo! Ryysittiin lippuluukuilla eka joku 45 min ja saatiin lopulta liput piippuhyllyle 15 eskobaarii tsibale. Passi piti olla messissä lippua ostaessa, et pystyy todistaan ettei oo mikään futishuligaani englannista tai joku sekasin oleva eteläitalialainen. Niillähän on porttikielto Pohjois-Italiassa pelattaviin peleihin sen viime vuotisen poliisisurman takia. San Siron tuvassa oli reilu 58 000 kannattajaa katsastamassa AC Milanin ja Chievon välistä koitosta. Se pytinki on niin iso, et ois voinu olla paljon enemmänkin. Peli ei sinänsä ollut paras mahdollinen. Kaka sinetöi pelin ainoan ja Milanin voittomalin pilkulta. No näki kuitenkin SiriSirit, Seedorfit, Jankulovskit, Patot ja kumppanit kentällä. Kyllähän Milan sitä peliä myllytti. Illaks hurautettiin sitten reilu 500 km motaria takas Ljubljanaan. Meni pikkasen kivuttomammin kun edellisen reissun paluumatka Mostarista joku 700 km kinttupolkuja Ljubljanaan. :) Se täytyy vielä sanoa, että Italiassa on kyllä homppelin kalliit tietullit, yhteensä koko Italian reissuun meni vajaa 50 euroo tietulleihin, kun vertailuna esim. Sloveniassa saa päristellä puol vuotta motareilla 36 euron hintaan.
Huomen tulee mutsi ja faija tänne viikoks, saa toimi sitten turistiguidena, rätätätät! No ei, ihan mukavaahan se on.
Ajettiin Veronaan ja koko matkan sato vettä. Veronassa, Romeon ja Julian kaupungissa käytiin tsekkaan Julian parveke, minkä alta Romeo kävi sitä huutelee ja lisäks kateltii jokivartta ja Veronan Duomo ja vanhaa kaupunkia yleisesti. Yöntimot kauppas sateessa sateenvarjoja. Illaks piti vielä hyökätä Veronasta 100 km pohjoseen Trentoon, mistä oli buukattu hostelli. Tässä kylässä ei oikeestaan mitään ihmeellistä, ihan kuollut koko paikka, yks ravintola oli jopa auki nii sai vähän pastaa imuroitavaks. Ilmeisesti talvella eläväisempi, koska mesta on lähellä Italian alppeja ja kylä täyttyy hiihtoturisteista. Sen takia majotuttiin tänne, koska tää oli lähin paikka Garda-järveä, mistä sai halvalla yöpuun. Ja tietenkin myös Trentossa satoi vettä.
Seuraavana päivänä sade väistyi ja bruna palas normaalille paikalleen hakkasteleen. Aamupalan jälkeen Gardajärven pohjoispäädyssä sijaitsevaan kylään nimeltä Riva del Garda. Aika makee mesta, yhtäkkiä oli taas t-paita keli! Kontrasti oli mieletön, kun samaan aikaan pystyi näkemään palmuja rantabulevardilla ja yläviistossa lumihuippuisia vuoria. Ajettiin läntistä rantaa vähän alas Limone sul Gardan kylään. Paikka oli ihan kuollu, mutta pystyy kyl näkeen, et kesällä tää vuoren kyljessä roikkuva muutaman tuhannen hepun kylä on varmaan niin tupaten täynnä. No pakko oli kuitenkin poistaa pullo limoncelloo, kun oltiin oikein juoman nimikkokylässä. Ajeltiin rantaa sitten vielä alaspäin ja erkaannuttiin pikkuhiljaa länteen Milanon suuntaan.
Milano oli sitten asukasmäärältään isoin city, missä meikäläinen on tähän mennessä ollut. Wikipedia väittää metropolialueen kokonaisväkimääräksi 3,7 mioa populaa. Pikkasen hirvitti ajaa sporttifarkulla sisään siihen hornankattilaan pikku iltahämärässä. Loppujen lopuks, kiitos TomTomin selvittiin aika kivuttomasti suoraan hostellille. Hostelli, Hostel Alba (Jessicaa ei näkyny) olikin sitten hemmetin hyvä. Mun, Peterin ja hUdeliuksen huone kustansi 23€ yöltä. Tyttöjen oma huone oli 3€ yöltä kalliimpi. Fasiliteeteissa ei valittamista. Ruhosta päätellen melkomoisen määrän pizzaa ja pastaa ahtanut hostellin omistaja väitti, että halvemmalla ei Milanosta parempaa löydä.
Aloteltiin sitten euron hintasilla viinipulloilla. Italiasta ei kannata oikein muuta keittoo ostaa kun viiniä, on niin pirun halpaa. Ja halvoista hinnoista huolimatta ihan ok kamaa, ne euron pullotkin. Lähettiin sitten kaupungille. Ässänä hihasta meitsi oli sitten vetänyt meille yöelämäguideks mun viime vuoden Vaasan kämppiksen Fabricion ja sen suomalaisen tyttöystävän Emman. Eka mentiin johonkin paikallisten suosimaan pubiin missä piti juoda yli 10 prosenttista olutta ihmeellisen muotosista laseista. Lasien koot vaihteli yhdestä kuuteen litraan. No sai sieltä perussurullisia puolen litran tuoppejakin. Seuraavaks mentiin johonkin yökerhoon, en muista nimeä, missä sisäänpääsy oli kybän, mutta sillä sai sisältä kaks ihan mitä tahansa juomaa, no Long Island Ice Teata tietenkin :) Fabrizio tuli todistaneeks sen stereotypian, että suomalaiset on kyl aina ihan hirveessä tikissä. :D
Seuraavana päivänä jyskytettiin ympäri Milanoo hieman surullisin tuloksin. Meitsil pikku darra ja hiihdin nollat taulussa kaikkien muiden perässä. Päästiin pystyyn vasta klo 12 ja ekaks lähdettiin haisteleen tikettei sunnuntain koitokseen. Eka kakskytluvun sporalla keskustaan ja sitten tunnelbanalla San Sirolle. Jotenkin onnistuttiin jumittaan aamupaloineen ym. säätöineen niin kauan että kello oli jotain kolme kun oltiin siellä stadionilla vain todetaksemme, että lipunmyynti alkaa ottelupäivänä kaks tuntia ennen peliä. No takas keskustaan ja vanhaan kaupunkiin. Suunnistaminen oli vähän hankalaa kun kellään ei ollut karttaa ja vedettiin vaan vähän randomilla. No löydettiin vihdoin vanhakaupunki ja kun pärähdettiin metrosta ylös tultiin suoraan Milanon Duomon eteen, maailman kolmanneks isoin kirkko kuulemma Ikonin tietojen mukaan. Vieressä oli joku uskomaton laatubrändikauppakeskus. Ei uskaltanu mihinkään puljuun sisään mut kateltiin Louis Vuittonin, Pradan ym. näyteikkunoita. No käytiin me mäkissä siellä :D surullista vois joku ajatella, mut se ei ollukkaan tavallinen mäkki vaan McCafe, joiden olemassa olosta en ollut aikasemmin edes tiennyt, Siellä tarjoiltiin vaan kahvia ja kakkuja ym. vastaavaa schaibalaa. Mä koitin lieventää darraa kolmen desin kahvilla, croissantilla ja appelsiintuoremehulla. Loppuilta pyörittiin vaan siinä keskustan alueella ja koitettiin ettiä Armanin kauppakeskusta, mitä ei ikinä löytynyt, koska ilman karttaa suunnistaminen osoittautui mahdottomaksi ja paikalliset italialaiset neuvo meidät ainakin neljään eri suuntaan sitä etsiessä. Jossain siinä ihan keskustassa se on :) ja oltiin varmaan ihan hoodeilla, mut sit kello tuli seittemän ja kaupat meni kiinni joten se siitä sitten. Hude joutu huliseen jonkun verran: "Surullista kun käy Milanossa eikä käy edes Armanin kauppakeskuksessa!" Mentiin sitten hostellille vähän lepuuttaan ja vetään euron viinipulloja. Illalla sitten johonkin Fabrizion meille haistelemiin erasmusbileisiin ja taas sama meninki, kybällä sissä ja kaks ilmasta juomaa. Oli kyl pirun hyvä et sai Fabiin kontaktin, tuhti hostelliäijä nimittäin sano et normisti yökerhoihin Milanossa pitää pulittaa 20-25€ sisää ja juomat jotai 15€ luokkaa. No Fabrizio ties mihin kannattaa mennä!
Sunnuntaina sitten Stadio Giuseppe Meazzalle, ooo o o o oo oo! Ryysittiin lippuluukuilla eka joku 45 min ja saatiin lopulta liput piippuhyllyle 15 eskobaarii tsibale. Passi piti olla messissä lippua ostaessa, et pystyy todistaan ettei oo mikään futishuligaani englannista tai joku sekasin oleva eteläitalialainen. Niillähän on porttikielto Pohjois-Italiassa pelattaviin peleihin sen viime vuotisen poliisisurman takia. San Siron tuvassa oli reilu 58 000 kannattajaa katsastamassa AC Milanin ja Chievon välistä koitosta. Se pytinki on niin iso, et ois voinu olla paljon enemmänkin. Peli ei sinänsä ollut paras mahdollinen. Kaka sinetöi pelin ainoan ja Milanin voittomalin pilkulta. No näki kuitenkin SiriSirit, Seedorfit, Jankulovskit, Patot ja kumppanit kentällä. Kyllähän Milan sitä peliä myllytti. Illaks hurautettiin sitten reilu 500 km motaria takas Ljubljanaan. Meni pikkasen kivuttomammin kun edellisen reissun paluumatka Mostarista joku 700 km kinttupolkuja Ljubljanaan. :) Se täytyy vielä sanoa, että Italiassa on kyllä homppelin kalliit tietullit, yhteensä koko Italian reissuun meni vajaa 50 euroo tietulleihin, kun vertailuna esim. Sloveniassa saa päristellä puol vuotta motareilla 36 euron hintaan.
Huomen tulee mutsi ja faija tänne viikoks, saa toimi sitten turistiguidena, rätätätät! No ei, ihan mukavaahan se on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti